torstai 2. huhtikuuta 2015

Hullu hatuntekijä

Yksi puvuston musketöörihatuista oli jäänyt omille teilleen, mistä miestenvaatepuolen puvustonvastaavamme oli kovin pahoillaan. Workshopin pomo keksikin kysyä minulta, josko haluaisin tehdä vastaavan tilalle ihan alusta alkaen.
Hassu kysymys!
Olen aina halunnut kokeilla hatun tekoa; ikinä aiemmin siihen ei vain ole ollut sopivaa tilaisuutta. Erilaisista hahmopuvuille tarkoitetuista ei-niin-perinteisillä menetelmillä tehdyistä minulla kyllä on kokemusta, mutta tällaisen ihka-aidon huopahatun valmistus olisi jotain aivan uutta.


Hatuntekemisen eri vaiheita

Hattuaihio, josta lähdin liikkeelle.

Hatunreunan höyryttämistä.

...ja muokkaamista.

Kovetettu hattu, jonka siistittyyn lierinreunaan on ommeltu kuparivaijeri.

Reuna lähempää.

Yhdistyskohta, missä kuparivaijerin päät on käännetty ja suojattu.

Koristenauhan kiinnitys.

Strutsinsulkien kiinnitys.

Käsinommeltu sisänauha. 

Ommel lähempää.

Valmis hattu sivulta.

Valmis hattu edestä.

Valmis hattu toiselta sivulta.

Ei yhtään hassumpaa ensikertalaiselta!





tiistai 31. maaliskuuta 2015

Modistia leikkimässä

Täällä ollessani olen saanut tehdä jonkin verran myös modistin hommia. Alkuvaiheessa se tarkoitti lähinnä univormujen hattujen restaurointia.
Esimerkkinä toisen maailmansodan aikainen hattu, jonka lipan vaihdoin toiseen. Korvaava lippa saatiin vanhasta merimieshatusta, johon pintavaurioinen univormun hatun lippa puolestaan siirrettiin.
Koska lipat olivat kovaa muovia, oli neula tähdättävä valmiista rei'istä niin, että se samalla kiinnittäisi sisänauhan ja hatun pinnan. Päälle näkyvien pistojen täytyi tietysti myös näyttää siisteiltä ja huomaamattomilta. Ei siis mikään kaikkein helpoin projekti, ja sormenpäät olivat koetuksella.

Vanha lippa, jonka pinta oli kulunut.

Pistot nauhan sisäpuolella.

Hattu edestä.



Merimieshattu, josta uusi lippa otettiin ja johon vanha siirrettiin.

Ompeleet sisältä.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Oscar-gaalan jälkeistä huumaa

Filmstudio Babelsbergin elokuva The Grand Budapest Hotel voitti peräti neljä Oscaria:
parhaasta lavastuksesta, puvustuksesta, maskeerauksesta ja musiikista.

Elokuva palkittiin myös parhaan musikaali- tai komediaelokuvan Golden Globe -palkinnolla. Lisäksi se sai viisi Bafta-palkintoa kategorioissa paras alkuperäinen käsikirjoitus, paras musiikki sekä paras lavastus, puvustus ja maskeeraus.

Hienoa!

Workshopin puolella tilanne näkyi Arte-nimisen saksalais-ranskalaisen taide- ja kulttuurikanavan kuvausryhmän vierailuna.
Myös oma bistromme Tasty huomioi palkinnot nimeämällä juhlaviikolla perinteisen perjantaiburgerinsa Grand Budapest Hotel Burgeriksi. Pakkohan sitä kasvisversiota oli maistaa, hyvää oli!


Elokuvan alkuperäisiä lavasteita sekä kuvamateriaalia:





perjantai 6. maaliskuuta 2015

Ensimmäisiä työtehtäviä

Puvustostamme tilataan asuja pääasiassa elokuviin, televisiosarjoihin ja teattereihin, mutta on myös joitakin yksityisiä asiakkaita. Osa puvuista vuokrataan laajasta pukuvarastostamme ja osa valmistetaan workshopissamme, joka on erikoistunut erityisesti historiallisiin miesten pukuihin.

Tähän aikaan vuodesta filmiteollisuudessa eletään meille hiljaista jaksoa, koska alkuvuosi painottuu yleensä enemmän produktioiden valmisteluun ja käynnistämiseen. Puvustuksen, lavastuksen ja muiden yksityiskohtien suunnittelu alkaakin vasta joskus loppukeväästä.

Suurin osa työharjoittelujaksoni työtehtävistä onkin tähän mennessä koostunut pukuvaraston täydentämisestä, muokkaamisesta ja korjaamisesta.
Koska varsinkin 30 ja 40 -lukujen aikaiset vaatteet ovat kuulemma todella suosittuja, oli yksi ensimmäisistä työtehtävistäni modernin mekon muokkaaminen vanhantyyliseksi. Mekon mallia muutettiin pienin laskoksin ja takasauman paikkaa vaihtamalla; näin saatiin vyötäröä, hihansuita ja pääntietä pienennettyä. Lisäksi mekkoa koristeltiin pitsikauluksilla, vyöllä ja napeilla.


Käsinkiinnitetyt pitsikaulukset

Käsintehty vyölenkki

Pääntien yksityiskohta

Valmis mekko edestä

Valmis mekko takaa


Toinen pikainen työtehtävä oli itäsaksalaisten rauhanliikeaktivistien hihamerkkien valmistaminen.


Lähikuva

Valmiit hihamerkit

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kuulumisia Babelsbergistä

Pahoittelen, etten ole pitkään aikaan saanut päivitettyä blogia. Muutaman sairauspäivän lisäksi on vain ollut aika paljon väsymystä ilmassa.
Kuten jo aiemmin mainitsin, työpäivät täällä ovat varsin pitkiä. Paljon pidempiä, mitä olin odottanut. Lounas- ja kahvitauot kun lisätäänkin työajan päälle...
Vaikka harjottelupäivät itsessään olivat mielenkiintoisia, alkoi niiden pituus työmatkoineen kuormittaa liikaa. Lopulta minun pakko rohkaistua ja mennä puhumaan puvuston pomolle asiasta. Joka onneksi suhtautui ymmärtäväisesti, ja saimme sovittua minulle kohtuullisemman työajan.

Eli hengissä edelleen ollaan, ja voimatkin alkavat vähitellen palautua... Yritänkin nyt sitten mahdollisimman pian päivittää tapahtuneita asioita, valokuviakin kun on jo ehtinyt kerääntyä!

tiistai 17. helmikuuta 2015

Ensimmäisen työviikon jälkeistä vapaa-ajanviettoa

Tuntuu kyllä, että olisin ollut täällä jo pidemmän aikaa. Tarkoitan sitä hyvällä tavalla: alkujännitus on poissa, ja olen alkanut hieman tottua tähän vieraassa maassa elelemiseen ja työskentelyyn. Työharjoittelupäivät täällä kylläkin ovat pitkiä, ja työmatkoihinkin menee melkein tunti suuntaansa, joten vapaa-aikaa ei viikolla juuri jää. Illat suurimmaksi osaksi menevätkin iltapalaa kokkaillessa, läheisten kanssa kommunikoidessa, rentoutuessa ja valmistautuessa seuraavaan päivään.

Huolimatta siitä, että ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen veto olikin aika lopussa, päätin viikonloppuna käydä edes vähän tutustumassa paikkoihin. Perjantai-iltana suuntasin Potsdamer Platzille, josta tein kävelylenkin Brandenburger Torille. Kylmää tuulta pakenin lopulta lähijunaan ja muutamalla vaihdolla tein pienen kierroksen Itä-Berliinissä.

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin ja lähdin, ihanasta auringonpaisteesta nauttien, työkaverini suosittelemille markkinoille Winterfeldtplatzille. Markkinoilla oli myynnissä paljon eilaisia ruokia, käsitöitä ja kukkia. Kiersin ihmisvilinässä tutkimassa ensin kaikkien kojujen tarjonnan, minkä jälkeen sorruin kauniinvärisiin tulppaaneihin, luomuleipään ja herkulliseen juustoon.
Markkinoilta jatkoin Goltzstrassea pitkin, koska olin kuullut sen olevan erityisen kiva pikkukatu. Ensimmäisenä vastaan tuli vegaaniystävällinen Berlin Burrito Company, jossa olikin pakko käydä haukkaamassa tulinen quesadilla. Mikä osoittautui juuri sopivaksi valinnaksi pikkunälkään.
Loppuosa kadusta vaikutti ihan sympaattiselta pienine putiikkeineen ja kuppiloineen. Mitään minua erityisesti kiinnostanutta sieltä en kuitenkaan löytänyt.
Loppuilta meni kynttilänvalossa fiilistellessä ja maistellessa markkinoilta ostettuja herkkuja.

Sunnuntaina lähdin uudelle kävelyreissulle, tällä kertaa Wittenbergplatzilta Zoologischer Gartenin ympäristöön. Liikkeellä vaikutti olevan paljon turisteja ja liikennevaloissa kuulinkin jopa parin suomalaisen puhuvan, hui! Aikani kierrettyäni saavuin intialaiseen kasvisravintola Satyamiin, jonka olin jo ennen reissuun lähtöä bongannut Happy Cow:sta. Asiakasmäärästä päätellen ravintola tuntui olevan varsin suosittu, ja ruoka oli hyvää. Pitää varmaan mennä toistekin.



Jee, täällä ollaan!

Ystävänpäivä - mikä ihana tekosyy!

Paikallisen burritomestan antimet

Sunnuntain tassutteluretken nähtävyyksiä:

Keisari Vilhelmin muistokirkko

Berliini taideyliopisto

Intialainen kasvisravintola Satyam:

Ravintola ulkopuolelta
Paistettua kookosriisiä cashewpähkinöillä, kookoschutneylla ja sambharilla


tiistai 10. helmikuuta 2015

Alkufiiliksiä

Lähipäivät ovat menneet uusia asioita ihmetellessä.
Onneksi tajusin ottaa lennon jo lauantaiaamulle, niin oli pari päivää aikaa levätä, kotiutua asuntoon ja käydä tutkimassa lähiympäristöä.

AirBNB:ltä löytämäni kämppä on ainakin osoittautunut huippuvalinnaksi: se on tosi kodikas ja sijaitsee viihtyisällä alueella. Eikä vuokraisäntäkään paljastunut potentiaaliseksi sarjamurhaajaksi, vaan rennoksi ja kohteliaaksi tyypiksi kuten sähköpostiviestien perusteella olinkin päätellyt.

Lisäksi lähiympäristö on täynnä värikkäitä pikkuputiikkeja, joiden valikoimasta saan helposti kaiken tarvitsemani.
Olin myös tarkoituksella varannut sunnuntaiksi aikaa pienelle vakoilureissulle Potsdamiin; olihan minun uteliaana urkittava mahdollisimman paljon tietoa tulevasta työssäoppimispaikastani ennen ensimmäistä työpäivää. Eikä työmatkan testaamisesta etukäteen haittaakaan ollut.

Ensimmäiset päivät ovat menneet hienosti, vaikka aluksi tietysti jännitti. Kaikki työkaverini ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Koska työyhteisössämme ei englannin osaaminen ole kovin vahvaa ja saksan opintoni ovat vasta alkuvaiheessa, olemme yhdessä alkaneet kääntää sanoja kaikille kolmelle kielelle ja keskustella kielten eroavaisuuksista. Yhtenä tavoitteenani onkin, muiden kannustuksella, oppia saksaa mahdollisimman paljon; samalla tulen vahvistaneeksi työkavereitteni englannin taitoja.

Puvuston johtajaa en ole vielä tavannut, koska hän on Berliinissä suurilla elokuvafestivaaleilla ja palaa työpaikalle vasta torstaina.

Ainoa hieman harmistusta aiheuttanut asia on ollut harjoittelijan kuukausilipun hommaamisessa olleet hankaluudet, mutta niidenkin selvittämiseen sain heti apua sekä työpaikalta että kontaktihenkilöiltä. Sillä seurauksella, että harjoittelija-alennuksen saaminen lopulta onnistui.

Kaikki on siis hyvin, ja innoissani odotankin tulevia työpäiviä!


Ohessa kuvamateriaalia vakoilureissulta: