Ensimmäisen työviikon jälkeistä vapaa-ajanviettoa

Tuntuu kyllä, että olisin ollut täällä jo pidemmän aikaa. Tarkoitan sitä hyvällä tavalla: alkujännitus on poissa, ja olen alkanut hieman tottua tähän vieraassa maassa elelemiseen ja työskentelyyn. Työharjoittelupäivät täällä kylläkin ovat pitkiä, ja työmatkoihinkin menee melkein tunti suuntaansa, joten vapaa-aikaa ei viikolla juuri jää. Illat suurimmaksi osaksi menevätkin iltapalaa kokkaillessa, läheisten kanssa kommunikoidessa, rentoutuessa ja valmistautuessa seuraavaan päivään.

Huolimatta siitä, että ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen veto olikin aika lopussa, päätin viikonloppuna käydä edes vähän tutustumassa paikkoihin. Perjantai-iltana suuntasin Potsdamer Platzille, josta tein kävelylenkin Brandenburger Torille. Kylmää tuulta pakenin lopulta lähijunaan ja muutamalla vaihdolla tein pienen kierroksen Itä-Berliinissä.

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin ja lähdin, ihanasta auringonpaisteesta nauttien, työkaverini suosittelemille markkinoille Winterfeldtplatzille. Markkinoilla oli myynnissä paljon eilaisia ruokia, käsitöitä ja kukkia. Kiersin ihmisvilinässä tutkimassa ensin kaikkien kojujen tarjonnan, minkä jälkeen sorruin kauniinvärisiin tulppaaneihin, luomuleipään ja herkulliseen juustoon.
Markkinoilta jatkoin Goltzstrassea pitkin, koska olin kuullut sen olevan erityisen kiva pikkukatu. Ensimmäisenä vastaan tuli vegaaniystävällinen Berlin Burrito Company, jossa olikin pakko käydä haukkaamassa tulinen quesadilla. Mikä osoittautui juuri sopivaksi valinnaksi pikkunälkään.
Loppuosa kadusta vaikutti ihan sympaattiselta pienine putiikkeineen ja kuppiloineen. Mitään minua erityisesti kiinnostanutta sieltä en kuitenkaan löytänyt.
Loppuilta meni kynttilänvalossa fiilistellessä ja maistellessa markkinoilta ostettuja herkkuja.

Sunnuntaina lähdin uudelle kävelyreissulle, tällä kertaa Wittenbergplatzilta Zoologischer Gartenin ympäristöön. Liikkeellä vaikutti olevan paljon turisteja ja liikennevaloissa kuulinkin jopa parin suomalaisen puhuvan, hui! Aikani kierrettyäni saavuin intialaiseen kasvisravintola Satyamiin, jonka olin jo ennen reissuun lähtöä bongannut Happy Cow:sta. Asiakasmäärästä päätellen ravintola tuntui olevan varsin suosittu, ja ruoka oli hyvää. Pitää varmaan mennä toistekin.

Jee, täällä ollaan!

Ystävänpäivä - mikä ihana tekosyy!

Paikallisen burritomestan antimet

Sunnuntain tassutteluretken nähtävyyksiä:

Keisari Vilhelmin muistokirkko

Berliini taideyliopisto

Intialainen kasvisravintola Satyam:

Ravintola ulkopuolelta

Paistettua kookosriisiä cashewpähkinöillä, kookoschutneylla ja sambharilla

Alkufiiliksiä

Lähipäivät ovat menneet uusia asioita ihmetellessä.
Onneksi tajusin ottaa lennon jo lauantaiaamulle, niin oli pari päivää aikaa levätä, kotiutua asuntoon ja käydä tutkimassa lähiympäristöä.

AirBNB:ltä löytämäni kämppä on ainakin osoittautunut huippuvalinnaksi: se on tosi kodikas ja sijaitsee viihtyisällä alueella. Eikä vuokraisäntäkään paljastunut potentiaaliseksi sarjamurhaajaksi, vaan rennoksi ja kohteliaaksi tyypiksi kuten sähköpostiviestien perusteella olinkin päätellyt.

Lisäksi lähiympäristö on täynnä värikkäitä pikkuputiikkeja, joiden valikoimasta saan helposti kaiken tarvitsemani.
Olin myös tarkoituksella varannut sunnuntaiksi aikaa pienelle vakoilureissulle Potsdamiin; olihan minun uteliaana urkittava mahdollisimman paljon tietoa tulevasta työssäoppimispaikastani ennen ensimmäistä työpäivää. Eikä työmatkan testaamisesta etukäteen haittaakaan ollut.

Ensimmäiset päivät ovat menneet hienosti, vaikka aluksi tietysti jännitti. Kaikki työkaverini ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Koska työyhteisössämme ei englannin osaaminen ole kovin vahvaa ja saksan opintoni ovat vasta alkuvaiheessa, olemme yhdessä alkaneet kääntää sanoja kaikille kolmelle kielelle ja keskustella kielten eroavaisuuksista. Yhtenä tavoitteenani onkin, muiden kannustuksella, oppia saksaa mahdollisimman paljon; samalla tulen vahvistaneeksi työkavereitteni englannin taitoja.

Puvuston johtajaa en ole vielä tavannut, koska hän on Berliinissä suurilla elokuvafestivaaleilla ja palaa työpaikalle vasta torstaina.

Ainoa hieman harmistusta aiheuttanut asia on ollut harjoittelijan kuukausilipun hommaamisessa olleet hankaluudet, mutta niidenkin selvittämiseen sain heti apua sekä työpaikalta että kontaktihenkilöiltä. Sillä seurauksella, että harjoittelija-alennuksen saaminen lopulta onnistui.

Kaikki on siis hyvin, ja innoissani odotankin tulevia työpäiviä!

Ohessa kuvamateriaalia vakoilureissulta:

Kolme yötä matkaan on...

Joko saa alkaa panikoida?
Matkavalmistelut on onneksi jo hyvällä mallilla: harjoittelu- ja rahoitussopimukset allekirjoitettu, lentoliput ja majapaikka hommattu, rokotukset ja matkavakuutus päivitetty, saksankielen alkeet opiskeltu. Suurin osa mukaanotettavista kamoistakin on jo pakattu, enää on siis jäljellä vähän hienosäätöä.
Mikä sitten lähtemisessä jännittää? Vaikka olen ollut Berliinissä jo monta kertaa, eli se on minulle tuttu kaupunki, olisi ihan eri asia matkustaa rennosti turistina. Nythän olen lähdössä ihan yksin vieraaseen maahan, noin kahden ja puolen kuukauden pituiseksi ajaksi, ja vieläpä tekemään täyttä työviikkoa työharjoittelijana. Ei siis ihme että on hieman hermostunut olo!
Onneksi koko työssäoppimisreissu on kuitenkin hyvin järjestetty, ja saan tarvittaessa apua kontaktihenkilöiltä sekä Saksasta että Suomesta. Voin siis rauhassa arpoa vielä viimeiset vaatteet, jotka tarvitsen matkalle, ja valmistautua lähtölaskentaan...

Todistusaineistoa eräältä aiemmalta Berliinin-seikkailultani.